Sosiaalisessa mediassa tieto leviää nopeammin kuin koskaan – riippumatta siitä, onko se totta vai ei. Sinulla on sosiaalisen median vaikuttajana merkittävä rooli luotettavan ja oikean tiedon jakajana.

Image of Maria Veitola

”Meidän kaikkien ihmisten, erityisesti sosiaalisen median vaikuttajien, joilla on paljon seuraajia, tulisi miettiä (ilman syyllistämistä ja syyllistymistä), mitä julkaisemme sometileillämme ja miksi? Millaista maailmankuvaa ylläpidämme omalla kuvavirrallamme ja miten tekemämme sisältö vaikuttaa muihin?”
Maria Veitola
toimittaja & kirjailija, kirjassaan Toisinpäin

”Jokaista somevaikuttajaa vaanii riski luotettavuuden menettämisestä. Jos menettää yleisön luottamuksen, saattavat myös kaupalliset yhteistyöt loppua.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

Tämän käsikirjan tarkoituksena on tukea sinua työssäsi sosiaalisessa mediassa. Käsikirja tarjoaa tietoa ja työkaluja erilaisten somesisältöjen luotettavuuden varmistamiseen: virheellisen tiedon tunnistamiseen, luotettavien lähteiden käyttöön ja faktojen tarkistamiseen. Vastuullisuus sisällöntuotannossa tukee vaikuttajan kasvua luotettavaksi ja asiantuntevaksi someammattilaiseksi.

Ennen yleisöjä oli mahdollista tavoittaa vain perinteisen median tai maksetun mainonnan välityksellä. Tuolloin median edustajista puhuttiin portinvartijoina ja vallan vahtikoirina, jotka keräsivät, todensivat ja välittivät tietoa kansalaisille. Journalistinen prosessi ja hyvä journalistinen tapa ovat muotoutuneet ja vakiintuneet vuosikymmenien saatossa, joten perinteisessä mediassa julkaistua tietoa on totuttu pitämään luotettavana.

Nykyisin kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa ja tavoittaa julkaisuillaan tuhansia, satojatuhansia tai jopa miljoonia seuraajia. Poliitikot tavoittavat äänestäjänsä sosiaalisen median kautta, kaupalliset toimijat julkaisevat journalismilta näyttävää brändisisältöä, viranomaiset toteuttavat kansalaisviestintää netin välityksellä ja yksityishenkilöt julkaisevat blogeissaan, vlogeissaan ja somekanavissaan mitä nyt mieleen sattuu juolahtamaan.

Image of Arna Grym

”Kun yksityishenkilö saa rakennettua blogilleen, vlogilleen tai sosiaalisen median kanavalleen sitoutuneen yleisön, häntä voi hyvällä syyllä alkaa kutsua somevaikuttajaksi.”
Arna Grym
toimittaja

”Iloitsen siitä, että portinvartijoiden asema on hieman muuttunut. Internetin ja sosiaalisen median ansiosta kuka tahansa voi ryhtyä tekemään sisältöä eikä lupaa tekemiseen tarvitse saada tuotantoyhtiön tai tv-kanavan pomolta.”
Maria Veitola
toimittaja & kirjailija, kirjassaan Toisinpäin

Sosiaalisessa mediassa sisällöt leviävät ennennäkemättömällä nopeudella. Valtaosa sosiaalisessa mediassa jaetuista sisällöistä jaetaan pelkän otsikon perusteella. Esimerkiksi Twitterissä noin 60 prosenttia käyttäjistä lukee jutusta vain otsikon ennen sen jakamista. Virheellinen tieto leviää verkossa jopa kuusi kertaa nopeammin kuin todenmukainen tieto. Tämä johtuu siitä, että virheellinen tieto on suunniteltu vetoamaan tunteisiimme ja vahvistamaan ennakkoluulojamme. Haluamme vastaanottaa ja levittää sisältöjä, jotka vastaavat omaa maailmankuvaamme ja vahvistavat sitä. 

Pidämme perinteisen median julkaisemia sisältöjä luotettavina. Ajattelemme, että vaikkapa Hesarin, Ylen, Satakunnan Kansan tai Me Naisten jutuissa on käytetty luotettavia lähteitä ja faktat on tarkistettu. Perinteisen median sisällöt syntyvät journalistisen prosessin tuloksena, ja ammattitoimittajat ovat sitoutuneet journalistin eettisiin ohjeisiin. Alalla on myös itsesääntelyelin, Julkisen sanan neuvosto, joka osaltaan valvoo journalististen sisältöjen luotettavuutta.

Somevaikuttajien työtä eivät sido mitkään yhteiset toimintatavat tai ohjeistukset. Ainoastaan kaupallisten yhteistöiden merkitsemisestä on laadittu erilaisia ohjeistuksia: Vuonna 2016 vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijayritys PING Helsinki lanseerasi eettisen koodiston kaupallisten yhteistöiden merkitsemiseen, ja vuonna 2019 Kilpailu- ja kuluttajavirasto linjasi, kuinka kaupallisesta yhteistyöstä pitää kertoa kuluttajille. Lisäksi on muita ohjeistuksia ja linjauksia, joita on laadittu eri intressiryhmien toimesta. Ongelma on, että ohjeita on lukuisia, ne ovat keskenään osittain ristiriidassa, ne koskevat vain kaupallisten yhteistöiden merkitsemistä eivätkä ne varsinaisesti sido vaikuttajia. Osa tuntuu myös somevaikuttajien näkökulmasta epäreiluilta, sillä samat ohjeet eivät koske kaikkia toimijoita. Lopputulos on, että vain osa vaikuttajista toimii ohjeistusten mukaan.

Suomen suosituimmat somevaikuttajat tavoittavat yksittäisillä sisällöillään jopa satojatuhansia suomalaisia. Esimerkiksi Suomen merkittävimmäksi somevaikuttajaksi listattu tubettaja Mmiisas tavoittaa videoillaan keskimäärin yli 100 000 suomalaista ja hänellä on Instagramissa 430 000 seuraajaa. Suurimmat somevaikuttajat eivät siis jää enää kauas perinteisestä uutismediasta tavoittavuudellaan, ja nuoret kohderyhmät he tavoittavat jopa tehokkaammin kuin perinteinen media.

Somevaikuttajat ovat nykyisessä mediakentässä portinvartijoita siinä missä toimittajatkin ja määrittelevät omalta osaltaan sitä, mitkä aiheet saavat näkyvyyttä, mistä keskustellaan ja millainen totuus maailmasta muodostuu.

Vastuu ei siis ole aivan pieni.

”Tiedon portinvartijan rooli, joka ennen on ollut perinteisellä edialla, on nykyään myös näkyvillä somevaikuttajilla.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

”Perinteisen median puolella on syntynyt käytäntö, että faktat tarkistetaan eri lähteistä ja pyritään myös itse valvomaan sitä, että ihmiset toimivat vastuullisesti. Jos on oikeasti vaikuttamassa siihen, miten ihmiset ajattelevat ja toimivat, silloin on myös vastuussa siitä mitä tekee.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

”Vaikuttajilla on todella suuri vaikutusvalta. Valtaa korostetaan silloin, kun halutaan myydä kaupallisia kampanjoita tai tuoda esiin omaa asiantuntijuutta, mutta vähätellään silloin, kun puhutaan vastuusta tai eettisistä kysymyksistä. Silloin piiloudutaan sen taakse, että ollaan yksityishenkilöitä ja nämä ovat vain minun mielipiteitäni.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

Millaisia seurauksia virheellisen tiedon leviämisellä voi olla?

Image of Emmi Nuorgam

”Virheellisen tiedon leviäminen heikentää ihmisten medialukutaitoa ja yleistä luottamusta. Se hämärtää käsitystä siitä, millainen yhteiskunta on ja millaisiin asioihin poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa. Luotettava tieto on demokraattisen päätöksenteon kivijalka. Ihmisten täytyy tietää, mikä on totta ja mikä ei. On vaarallista, jos ihmiset tekevät esimerkiksi äänestyspäätöksensä virheellisen tiedon perusteella.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

Virheellinen tieto heikentää kansalaisten yleistä luottamusta ja rapauttaa demokratiaa. Mitä enemmän mediaympäristössä tulee vastaan virheellistä tietoa – ja sitä tulee koko ajan enemmän ja enemmän – sitä vähemmän mediankäyttäjät luottavat enää mihinkään.

”Virheellisellä tiedolla voi olla vähäisiä vaikutuksia tai sitten sillä voi olla suorastaan dramaattisia seurauksia. Valeuutiset voivat vaikuttaa ihmisten äänestyspäätöksiin, jotka taas vaikuttavat siihen, ketkä meidän yhteisistä asioistamme päättävät. Tämä ei ole aivan vähäpätöinen asia. Virheelliset terveysväittämät taas saattavat vaarantaa hyvinvointimme, tai pahimmassa tapauksessa jopa henkemme, jos uskomme suositun somevaikuttajan väitteen, että hengenvaarallinen allergia voi parantua mielen harjoitusten voimalla.”
Arna Grym
toimittaja

Suomalaiset luottavat vielä vahvasti perinteiseen mediaan, mutta luottamus on heikkenemässä. Lapset ja nuoret taas luottavat yhä enemmän somevaikuttajilta saamaansa tietoon.

”Tutkimus on osoittanut, että nuoret uskovat ennemmin vaikka tubettajalta saamaansa terveystietoon kuin opettajansa tai vanhempansa kautta kuulemaansa tietoon. Tämä tietysti korostaa sitä, minkälainen vaikutus ja sitä myöten valta tubettajilla on suhteessa heitä seuraaviin nuoriin.”
Sonja Hernesniemi
toiminnanjohtaja, Mediakasvatusseura

”Iso osa somevaikuttajien yleisöstä on nuorta. Vaikuttajat muokkaavat nuorten maailmankuvaa monella tapaa. Monesti vaikuttajan vastuu voi olla jopa isompi kuin vaikkapa opettajalla. Yleisön koko on niin valtava!”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

Image of Konsta Linkola

”Otin omissa kanavissani kantaa turvealan mainoskampanjaan, jossa puhutaan Suomen energiantuotannosta ja sen ympäristövaikutuksista. Tämä on hyvin kuvaava esimerkki, koska usein disinformaatio lähtee kaupallisista tarkoituksista. Vaikuttajilla on mahdollisuus jakaa tai olla jakamatta sisältöjä, mutta vaikuttajalla on myös mahdollisuus ottaa kantaa ja käyttää ääntään sellaisissa asioissa, jotka kokee itselleen merkityksellisiksi.”
Konsta Linkola
valokuvaaja & somevaikuttaja

PING Helsingin keväällä 2019 teettämän Miten vaikuttaja vaikuttaa -tutkimuksen mukaan somevaikuttajilla on todella paljon vaikutusta seuraajiensa asenteisiin ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi 15–24-vuotiaista vastaajista puolet sanoo, että somevaikuttajilla on vaikutusta hyvinvointiin, terveyteen ja kauneudenhoitoon liittyviin valintoihin ja lähes puolet kokee vaikutusta arjen muihin valintoihin. Yli 40 % kokee, että somevaikuttajilla on ollut vaikutusta ilmastonmuutokseen liittyviin asenteisiin ja ratkaisuihin ja neljännes opiskeluun, ammatinvalintaan tai äänestämiseen liittyviin päätöksiin.

 Vaikuttaja on vaikuttaja kaikissa tilanteissa, eikä vain silloin, kun hän julkaisee itse tuottamaansa sisältöä omissa kanavissaan. 

Somevaikuttajan rooli kulkee mukana myös hänen jakaessaan muiden tekemää sisältöä, tykätessään tai kommentodessaan jonkun muun jakamaa päivitystä, osallistuessaan kaupallisen tai muun toimijan järjestämään tilaisuuteen tai esiintyessään yhteiskuvassa jonkun kanssa. Vaikuttaja ei siis itse voi valita, milloin ja miten yleisöönsä ja seuraajiinsa vaikuttaa, vaan oma rooli on tiedostettava aina ja kaikissa tilanteissa.

”Vaikuttajan hattua ei voi välillä ottaa pois päästä ja laittaa sitten takaisin. Se on päässä aina.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

”Pressitilaisuuksien tavoitteena on hyödyttää järjestävää tahoa, eli niillä on aina kaupallinen tarkoitus. Jos vaikuttaja osallistuu pressitilaisuuteen, hän tekee itse päätöksen siitä, että haluaa edistää tuota kaupallista tavoitetta.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

 Miten vaikuttaja vaikuttaa -tutkimuksen mukaan 15–24- vuotiaista vastaajista jopa 72 % oli sitä mieltä, että vaikuttajien kaikki käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa vaikuttaa seuraajiin. 

Vaikuttajan kannattaa myös pitää mielessä, että hänen julkaisemiaan sisältöjä saatetaan käyttää eri yhteyksissä kuin mihin vaikuttaja itse on ne tarkoittanut. Esimerkiksi vaikuttajan Instagramissa seuraajalleen lähettämä yksityisviesti voi päätyä julkiseen jakeluun, vaikuttajan YouTube-videota saatetaan käyttää opetusmateriaalina koulussa tai blogipostausta negatiivisena esimerkkinä someilmiöitä käsittelevällä luennolla. Vaikuttaja saattaa myös tahtomattaan päätyä osaksi vaalikampanjaa, kuten Roni Bäckille kävi vuoden 2019 eduskuntavaalien alla: eräs ehdokas jakoi somekanavillaan videota, jossa hän esiintyy Bäckin kanssa aivan toisessa yhteydessä. Tässä tapauksessa Bäckiä käytettiin vaalivaikuttamisen välineenä hänen itsensä tietämättä.

Vaikuttajan näkökulmasta faktoissa on kyse uskottavuudesta ja sitä kautta luotettavuudesta. Jos vaikuttaja jää kiinni virheellisen tiedon levittämisestä, hän menettää yleisönsä luottamuksen, mikä saattaa olla uran kannalta kohtalokasta. Luottamuksen menettäminen yhteen vaikuttajaan heikentää myös yleistä luottamusta kaikkia vaikuttajia kohtaan.

”Virheellisellä tiedolla voi olla vähäisiä vaikutuksia tai sitten sillä voi olla suorastaan dramaattisia seurauksia. Valeuutiset voivat vaikuttaa ihmisten äänestyspäätöksiin, jotka taas vaikuttavat siihen, ketkä meidän yhteisistä asioistamme päättävät. Tämä ei ole aivan vähäpätöinen asia. Virheelliset terveysväittämät taas saattavat vaarantaa hyvinvointimme tai pahimmassa tapauksessa jopa henkemme, jos uskomme suositun somevaikuttajan väitteen, että hengenvaarallinen allergia voi parantua mielen harjoitusten voimalla.”
Arna Grym
toimittaja

”Ammattimainen somevaikuttaja tai sellaiseksi haluava toimii aina vastuullisesti. Vastuullisuus on yksi ammattimaisen tekemisen kulmakivistä.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

”Twitterissä noin  60 %  käyttäjistä lukee jutusta vain otsikon ennen sen jakamista.”

Lähde: Sisältösekaannuksen selviytymisopas, Tampereen yliopisto 2020

-

”Virheellisen tiedon tai valheiden on todettu leviävän verkossa jopa  kuusi kertaa nopeammin  kuin todenmukaisen tiedon.”

Lähde: Science 9.3.2018, The spread of true and false news online

-

Yli  40 %  15–24-vuotiaista nuorista kokee, että somevaikuttajilla on ollut vaikutusta heidän asenteisiinsa ja ratkaisuihinsa liittyen ilmastonmuutokseen.

Lähde: PING Helsinki, Miten vaikuttaja vaikuttaa -tutkimus 2019

-

 83%  vaikuttajista uskoo, että somevaikuttajat jakavat virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa

Lähde: Somevaikuttajien vastuu ja rooli disinformaation torjujina. Mediapooli 2018

-

Facebookissa  70 %  käyttäjistä lukee tieteelliseltä näyttävästä artikkelista vain otsikon ennen sen jakamista.

Lähde: Sisältösekaannuksen selviytymisopas, Tampereen yliopisto 2020

Misinformaatiolla tarkoitetaan vahingossa levitettyä virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Tähän sorrumme jokainen, sillä virheellistä tietoa liikkuu internetissä valtavasti ja someviestinnältä odotetaan nopeaa reagointia. Virheellistä tietoa tulee siis jaettua tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta johtuen, eikä kukaan voi välttää virheitä.

Disinformaatio taas on tietoisesti harhaanjohtavaa tai virheellistä informaatiota, jolla pyritään tarkoituksellisesti vaikuttamaan, manipuloimaan, johtamaan harhaan tai väärentämään tietoa. Disinformaation tavoitteena on aiheuttaa vahinkoa. Virheellistä tietoa esiintyy monissa eri muodoissa:

Valeuutinen

Määritelmä: Valeuutinen on journalismia muistuttava sisältö, jonka tarkoituksena on johtaa lukijaa harhaan. Valeuutinen sisältää myös faktoja, mutta sen keskeinen sisältö on sepitettä. Valeuutisen taustalla on yleensä raha tai poliittinen motiivi. Median tekemät virheet tai myöhemmin vääriksi osoittautuneet väittämät eivät ole valeuutisia – eivätkä myöskään uutiset, jotka eivät ole itselle mieluisia tai ovat oman mielipiteen tai maailmankuvan vastaisia.

Esimerkki: Vuonna 2016 makedonialaisessa Velesin kaupungissa paikalliset teinit tehtailivat valeuutisia Yhdysvaltain presidentinvaaleista ja tienasivat niillä aimo summan rahaa. Valeuutisten ainekset he olivat kopioineet internetistä tai keksineet päästään. Rahaa he saivat sivustoilla olevista mainoksista. Nuorten perustamat sivustot olivat tyypillisiä klikkienkalastelusivustoja, joilla tässä tapauksessa oli myös kauaskantoisia poliittisia vaikutuksia. Velesiläisnuorten valeuutiset olivat Donald Trumpia tukevia ja Hillary Clintonia parjaavia, joten Yhdysvalloissa on pohdittu, ratkaisivatko valeuutissivustot vaalit.

Miten tunnistaa: Tutki, kuka uutisen on julkaissut, milloin se on julkaistu ja mikä on sivuston tarkka osoite. Tutki yhteystietoja ja tarkista, ovatko nimet ja osoitteet oikeita. Tarkastele uutisen kieliasua: sisältääkö se kirjoitusvirheitä, huumoria tai solvaavia ilmaisuja. Mihin lähteisiin juttu perustuu? Viitataanko niihin? Onko sellainen lähde olemassa? Puhuuko jutussa joku, löytyykö sitaattia muista lähteistä? Tutki omia asenteitasi ja ennakkoluulojasi; uskomme herkemmin uutisia, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme.

”On olemassa paljon sellaista tietoa, joka on ristiriidassa meidän omien arvojemme ja mieltymystemme kanssa. Vaatii rohkeutta, että pystyy kuulemaan ja ymmärtämään ne asiat.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

”Jos jostain somessa vastaan tulevasta sisällöstä tulee fiilis, että ”ei voi olla todellista!”, silloin asia yleensä onkin niin, että taustalla on virheellistä tietoa tai virhetulkinta.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

”Kannattaa vähän katsoa, millainen se media on, löytyykö sieltä toimituksen tietoa, millaista muuta uutisointia siellä on, onko teksti toimituksellista vai ei, korostuuko siellä kirjoittajan omat mielipiteet tai ideologiat, käytetäänkö tekstissä puhekieltä tai omituisia ilmauksia. Sitä kautta se aika nopeasti paljastuu, että tämä onkin jotain vaikuttamisyritystä.”
Mikko Toiviainen
somevaikuttaja, Kalenterikarju

Trollaus

Määritelmä: Trollaus on kiusantekoa ja häiriökäyttäytymistä verkossa. Se voi olla esimerkiksi tyhmien kysymysten esittämistä, keskusteluun osallistumista pelkillä linkeillä, virheellisen tiedon tai manipuloitujen kuvien julkaisemista ja jakamista. Se voi olla myös nimittelyä, uhkailua tai provosointia. Trolli kalastelee reaktioita ja pyrkii kääntämään huomion itseensä. Trollauksen motiivina voi olla poliittisen näkemyksen ajaminen, mutta useimmiten syynä on ihan puhdas kiusanteko tai ajanviete.

Esimerkki: Kalenterikarju Mikko Toiviainen julkaisi keväällä 2019 omalla YouTube-kanavallaan videon, jolla jaettiin vinkkejä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Videoon alkoi pian virrata kommentteja ilmastoskeptikoilta, jotka levittivät kommenttiosiossa omaa agendaansa ja salaliittoteorioitaan.

Image of Mikko Toiviainen

”10 ilmastotekoa -videoon tuli tosi paljon ilmastodenialisteja – todennäköisesti joiltain forumeilta – keskustelemaan aiheesta ja levittämään omaa agendaansa. Siellä alkoi nopeasti kaikenlaiset salaliittoteoriat levitä. Nyt olen blokannut videosta tietyt sanat, että jos niitä sanoja käytetään, ne kommentit eivät näy.”
Mikko Toiviainen
somevaikuttaja, Kalenterikarju

Miten tunnistaa: Tarkastele käyttäjän sometiliä ja arvioi, onko se aito. Kuulostaako nimi tekaistulta? Löytyykö profiilikuva Googlen käänteisellä kuvahaulla muualta netistä? Milloin profiili on luotu? Onko sillä tehty vain vähän julkaisuja ja mistä aiheista? Onko profiilin kaverilistalla muita epäilyttäviä profiileja?

Propaganda

Määritelmä: Propagandalla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen sekä ihmisten asenteisiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Levittäjällä voi olla useita vaikuttimia kuten poliittinen ideologia tai jokin muu aatesuunta tai oppi. Propagandalla on huono kaiku, sillä pahimmassa tapauksessa sillä voidaan vääristellä todellisuutta tai kuvata kielteistä toimintaa positiivisena tai positiivista kielteisenä. Propaganda voi pohjautua myös täysin totuudenmukaiseen tietoon, jolloin ihmisiin pyritään vaikuttamaan esimerkiksi jollakin valitulla näkökulmalla. Propaganda on yksi niistä keinoista, joilla esimerkiksi yhteiskunnallista keskustelua käydään demokraattisessa yhteiskunnassa.

Esimerkki: Vuonna 2019 Amazonin sademetsän massiivisista tulipaloista levisi somessa dramaattista kuvamateriaalia. Iso osa kuvista ei ollut aitoa uutiskuvaa tilanteesta, vaan joko vanhoja, vuosikymmenien takaisia kuvia tai sitten kuvia ihan jostain muualta kuin Amazonista. Vaikka tarkoitusperä olisikin hyvä, taustalla on kuitenkin vaikuttamisyritys virheellisen tiedon avulla.

Miten tunnistaa: Propagandan erottaminen neutraalista tiedosta voi olla vaikeaa. Tunnusmerkkejä voivat olla asioiden liiallinen yleistäminen, samankaltaisten asioiden virheellinen yhdistäminen, samojen perusteluiden ja väitteiden toistaminen, vaihtoehtojen rajaaminen harhaanjohtavasti, henkilöön tai henkilöryhmään kohdistuvat hyökkäykset. Sosiaalisessa mediassa propagandaa suoltavat yleensä robotit ja trollit.

Näennäistiede eli huuhaa

Määritelmä: Näennäistiede eli huuhaa näyttää tieteelliseltä tiedolta, mutta ei täytä tieteen kriteerejä. Näennäistiedettä voi olla vaikea tunnistaa, sillä se pyrkii vakuuttamaan pitkillä lähdeluetteloilla sekä tieteellisiä termejä ja akateemisia titteleitä korostamalla. Näennäistieteelle on tyypillistä, että se nostaa käyttäjäkokemukset ohi asiantuntijatiedon. Näennäistieteellistä huuhaata esiintyy erityisesti terveystuotteiden markkinoinnissa ja ilmastoskeptikoiden vastaväitteissä.

Esimerkki: Terveystuotteet nousivat parrasvaloihin elokuussa 2019, kun Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa käsiteltiin kriittisesti Fitline-jälleenmyyjien sosiaalisessa mediassa esittämiä virheellisiä ja harhaanjohtavia terveysväitteitä. Tuotteet ovat elintarvikkeiksi luokiteltavia ravintolisiä, jotka luokitellaan elintarvikkeiksi, joista saa esittää vain Euroopan elintarviketurvallisuusviraston hyväksymiä terveysväitteitä. Tuotteiden somemarkkinoinnin kannalta ongelmallista on, että jälleenmyyjät esittävät terveysväitteitä, joita ovat kuulleet tai lukeneet jostain, tai keksineet jopa itse, ymmärtämättä tarkistaa tietoa muista lähteistä tai varmistaa, millaisia väitteitä ravintolisien osalta on sallittua esittää.

”Jokainen vaikuttaja on itse vastuussa siitä, mitä tietoa omissa kanavissaan jakaa. Myös kaupalliselta yhteistyökumppanilta saadut tiedot tulee tarvittaessa tarkistaa toisesta lähteestä.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

Miten tunnistaa: Maallikon voi olla vaikea erottaa luotettavaa tieteellistä tutkimusta näennäistieteestä, mutta voit yrittää arvioida tiedon luotettavuutta tarkastelemalla julkaisua. Kuka tiedon on julkaissut? Onko se yliopisto vai esimerkiksi tiettyä tuotetta markkinoiva yritys tai viestintätoimisto? Onko tiedon julkaisijalla intressejä, jotka voivat vaikuttaa julkaistavaan tietoon? Millä alustalla tieto on julkaistu? Mainitaanko jutussa lähteitä, ovatko ne oikeasti olemassa ja löydettävissä verkosta? Perustuvatko tulokset tai vaikutukset pääasiassa käyttäjäkokemuksiin? Jos perustuvat, ole kriittinen. Paljastetaanko jutussa jotain suurta ja mullistavaa? Jos kyllä, ole kriittinen. Jos et pysty varmistumaan tiedon luotettavuudesta, älä jaa sitä.

Kaupalliset sisällöt

Määritelmä: Mainokset ja toimituksellinen sisältö ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Yrityksissä on huomattu, että kuluttajat ovat kyllästyneet alati kasvavaan mainosten tulvaan, ja siitä syystä ne ovat alkaneet tuottaa muuhun mediasisältöön sulautuvia mainoksia, jotka eivät muistuta perinteistä, yksisuuntaista mainontaa. Puhutaan natiivimainonnasta, sisältömarkkinoinnista ja kaupallisista yhteistöistä.

Natiivimainonta on maksettua mainossisältöä, joka näyttää toimitetulta jutulta.

Sisältömarkkinointi taas on yritysten itsensä tuottamaa asiakasviestintää, joka muistuttaa läheisesti journalismia. Esimerkiksi K-ryhmän Pirkka-lehti ja Veikkauksen Inhimillisiä uutisia ovat sisältömarkkinointia.

Kaupallinen yhteistyö on vakiintunut termi somevaikuttajien tuottamalle kaupalliselle sisällölle, jonka tilaaja on mainostava yritys.

Kaupalliset sisällöt eivät ole disinformaatiota siinä mielessä, että niiden tavoitteena olisi tarkoituksellisesti aiheuttaa vahinkoa tai johtaa ihmisiä harhaan, mutta niiden tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin – kaupallisesti. Yritykset saattavat myös suodattaa tai rajata informaatiota itselleen edulliseen tai kilpailijalle vahingolliseen suuntaan. Jos mainos muistuttaa liikaa journalismia, hämärtyvät sisällön kaupalliset tarkoitusperät.

Esimerkki: Elintarvikeyhtiö Atria kutsui vuonna 2016 ryhmän bloggaajia tutustumaan tuotantotiloihinsa ja maksoi heille palkkion sisältöyhteistyöstä. Bloggaajat kirjoittivat vierailusta positiiviseen sävyyn; välittivät lukijoilleen asiakasyritykseltä saamaansa tietoa broilerintuotannosta sekä raportoivat mitä olivat broileritilalla ja teurastamolla nähneet. Kampanja herätti paljon keskustelua, ja sitä kommentoitiin laajasti niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa. Kampanjassa mukana ollut bloggaaja ja toimittaja Emmi Nuorgam sai paljon kritiikkiä siitä, että hänen postauksensa muistutti liikaa journalismia, eikä siitä käynyt tarpeeksi selkeästi ilmi, että se on mainos. Kaikki kampanjan postaukset oli asianmukaisesti merkitty kaupalliseksi yhteistyöksi, mutta silti yleisöllä oli hankaluuksia erottaa kaupallinen sisältö journalistisesta ja bloggaajien omat kokemukset faktoista.

Image of Maiju Voutilainen

”Miten varmistan sisältöjeni luotettavuuden? Tarkistan lähteet mahdollisimman tarkasti, tutustun aiheeseen josta puhun mahdollisimman perusteellisesti ja jos en ole jostain sisällöstä varma, en jaa tietoa eteenpäin.”
Maiju Voutilainen
somevaikuttaja

Miten tunnistaa: Piilomainonta on Suomessa kielletty, joten kaupallinen sisältö tulee aina merkitä niin, että se on selvästi erotettavissa toimituksellisesta sisällöstä. ”Kaupallinen yhteistyö” on vakiintunut merkinnäksi niin natiivimainonnassa kuin vaikuttajamarkkinoinnissakin. Tuotesijoittelu esimerkiksi TV-ohjelmissa, elokuvissa ja digipeleissä merkitään ohjelman alussa euron tunnuksella. Sisältömarkkinointia ei tarvitse erikseen merkitä, sillä se on yrityksen omaa viestintää, mutta tällöin kannattaa kiinnittää huomiota sisällön tuottajaan ja julkaisualustaan.

”Pitää muistaa, että markkinointi tai mainonta tai lobbaaminen ei ole kiellettyä. Se on eri asia kuin disinformaation levittäminen. Erilaisia mielipiteitä, edunvalvontaa ja itsekästä toimintaa pitää mahtua tiedotusvälineisiin ja nettiin ja yhteiskuntaan muutenkin. Se kuuluu sananvapauteen. Mutta jos valehtelee ja aiheuttaa ikäviä seurauksia valehtelun kohteelle ja esittää sen totuutena, sitä ei voi hyväksyä.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

”Ei kukaan vaikuttaja tahallaan seuraajilleen valehtele, mutta usein sitä kaupallista intressiä, mikä jonkun kaupallisen sanoman takana on, ei vain tajua. Se kuulostaa raflaavalta ja sitä vain lähtee siihen tarinaan mukaan ja antaa sille megafonin.”
Konsta Linkola
valokuvaaja & somevaikuttaja

Media­kriittisyydestä media­lukutaitoon

Informaation määrä on viime vuosikymmenen aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Nykyään kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa, ja sosiaalisessa mediassa sisällöt leviävät ennennäkemättömällä nopeudella. Tällaisessa mediaympäristössä kaikilla meistä voi olla vaikeuksia arvioida, mikä somessa vastaan tuleva tieto on luotettavaa ja mikä ei.

”Ihan kaikkea tietoa kannattaa arvioida kriittisesti. Myös sellaista tietoa, jota perinteinen media levittää, koska sielläkin tehdään virheitä.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

”Jos jotain peukkusääntöjä pitäisi antaa, se voisi olla jotain niinkin yksinkertaista kuin että ”jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta”. Tai jos se on liian yksinkertaisesti selitetty, se ei todennäköisesti ole aivan totta.”
Sonja Hernesniemi
toiminnanjohtaja, Mediakasvatusseura

Lähtökohtaisesti kaikkeen tietoon kannattaa suhtautua kriittisesti.

Miten tosiasiat sitten oppii erottamaan pötypuheista? Millaista on terve mediakriittisyys? Ja voiko medialukutaitoa opetella? Kyllä, medialukutaitoa on mahdollista opetella ja sitä myös kannattaa opetella. Mitä enemmän mediasisältöjä kuluttaa ja mitä kriittisemmin niihin suhtautuu, sitä harjaantuneemmin silmä oppii erottamaan luotettavat sisällöt epäluotettavista.

”Internet toi meille kanavan, jossa voimme saada oman äänemme kuuluviin ja vaikuttaa yhteisiin asioihin. Se on demokratian kannalta loistava asia, mutta sillä on myös varjopuolia. Informaatiota, joka mahdollisesti tavoittaa valtavat yleisöt, ei ole tarkastettu tai korjattu vastaamaan faktoja. Meidän pitää pystyä tunnistaman missä menee faktan ja fiktion raja. Mikä on uskoa, mikä tietoa, mikä on argumentti ja mikä anekdootti?”
Perttu Pölönen
keksijä, futuristi & säveltäjä, kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys

Image of Mikko Toiviainen

”Ongelma on siinä, että kun sisältöä tulee niin paljon koko ajan, sitä ei oikeastaan tule ajatelleeksikaan, että tässä voisi olla jotain sellaista, mikä ei välttämättä pidä paikkansa. Varsinkin, jos se tulee luotettavalta vaikuttajalta, jota sä olet seurannut pitkään ja johon sulla on muodostunut tietynlainen, jollain tavalla kaverillinenkin suhde.”
Mikko Toiviainen
somevaikuttaja, Kalenterikarju

”Medialukutaidon kehittyminen on pitkä prosessi, jonka pitäisi alkaa jo neuvolasta lähtien. Pitäisi harjoitella kriittistä ajattelua ja opetella kysymään sellaisia kysymyksiä kuin että kuka tämän on tuottanut ja miksi, minkälaisia arvoja se välittää tai onko jotain jätetty pois.”
Sonja Hernesniemi
toiminnanjohtaja, Mediakasvatusseura

Kolme askelta mediakriittisyyteen

1. Tunnista omat ennakkokäsityksesi. Ihminen omaksuu herkemmin sellaista tietoa, joka vahvistaa hänen ennakkokäsityksiään ja maailmankuvaansa.

2. Tarkastele sisältöjä kriittisesti. Kuka sisällön on julkaissut ja missä? Miksi se on julkaistu? Mitä tavoitetta se palvelee? Viitataanko sisällössä lähteisiin ja ovatko ne löydettävissä muualta verkosta? Googlaa löytyykö väite jostain toisesta lähteestä.

3. Älä jaa sisältöä, jos et löydä vahvistusta siinä esitetylle väitteelle tai et pysty muuten luotettavasti arvioimaan sen paikkansapitävyyttä. Jos tiedät sisällön olevan virheellistä ja haluaisit näyttää paheksuvasi sen julkaisijaa, älä siinäkään tapauksessa jaa sisältöä. Tällöin tulet vahingossa edistäneeksi virheellisen tiedon leviämistä, vaikka tarkoituksesi olisikin ollut päinvastainen.

Yksi tärkeä vinkki on se, että jos somessa tulee vastaan sisältö, josta tietää, että se ei ole totta, mutta joka on niin pöyristyttävä, että sitä tekee mieli päivitellä, ÄLÄ JAA tällaista sisältöä! Koska disinformaation julkaisijalle sillä ei ole merkitystä, mikä se jakamisen syy on, vaan tärkeää on ainoastaan saada sisältö leviämään. Eli jakamalla sisältöjä, joiden tietää olevan sepitettä, tulee levittäneeksi disinformaatiota ja palvelleeksi sen julkaisijaa, vaikka tarkoitusperä on ollut ihan toinen.”
Janne Matikainen
Helsingin yliopisto

Luotettavia tietolähteitä

Yleensä luotettavana pidettyjä lähteitä ovat esimerkiksi virastot, tutkimuslaitokset, asiantuntijaorganisaatiot, uutistoimistot, riippumattomat tiedotusvälineet, oppikirjat ja tietosanakirjat. Arvioi, onko lähde kaupallinen toimija tai onko sillä kaupallisia sidoksia käsiteltävään aiheeseen. Arvioi, onko lähde aatteellinen toimija ja mikä sen kanta on käsiteltävään aiheeseen.

Suomalaiset tiedotusvälineet: Suomalaisista tiedotusvälineistä suurin osa on Julkisen sanan neuvoston jäseninä sitoutunut noudattamaan hyvää journalistista tapaa. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin Sanomat, Yle ja MTV3. Kaikki JSN:n jäsenorganisaatioihin kuuluvat tiedotusvälineet löytyvät täältä: www.jsn.fi/blog/mitka-mediat-kuuluvat-jsnn-saantelyn-piiriin/.

Suomalaiset viranomaiset: Suomalaiset viranomaiset ovat lähtökohtaisesti luotettavia lähteitä,sillä niitä sitovat erilaiset lait ja niissä työskentelevät henkilötovat virkavastuussa. Viranomaisten asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkista tietoa ja viranomaisella on myös laissa säädetty velvollisuus opastaa kansalaisia ja vastata heidän esittämiinsä tiedusteluihin. Kansalaisneuvonta ohjaa oikeaan julkiseen palveluun: www.kansalaisneuvonta.fi

”Usein luotettavaa tietoa syntyy paikoissa, joilla on pitkät perinteet huolehtia luotettavuudesta. Esimerkiksi viranomaiset toimivat virkavastuulla. Jos tieto perustuu viranomaistietoon, siihen voi yleensä luottaa enemmän kuin johonkin toiseen lähteeseen. Ja jos luottaa.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

Tiedelaitokset ja tutkimusorganisaatiot: Yliopistot ja muut julkiset tutkimusorganisaatiot tuottavat tietoa, joka täyttää tieteen kriteerit, eli se on objektiivista, vertaisarvioitua ja toistettavissa. Tutkimusnimikkeellä tuotetaan ja julkaistaan paljon muutakin kuin tieteellistä tietoa, esimerkiksi kaupalliset ja aatteelliset toimijat tilaavat erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä, joten tiedon julkaisijaan tulee kiinnittää huomiota. Maallikon voi olla vaikea tunnistaa luotettavaa tieteellistä tutkimusta kaupallisista ”tutkimuksista” ja näennäistieteestä, joten tutkimuslähteiden kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana.

Image of Noora Shingler

”Mun tapa työskennellä on sellainen, että menen niin pitkälle sinne tiedon juureen kuin mahdollista. Jos on kyse suomalaisesta tutkimuksesta, se on aika helppoa, koska täällä voi soittaa kenelle tahansa.”
Noora Shingler
somevaikuttaja, Kemikaalicocktail

”Faktoja voi tarkistaa googlaamalla. Vakavissa, esimerkiksi terveyteen liittyvissä kysymyksissä, kannattaa soittaa asiantuntijalle.”
Emmi Nuorgam
kirjailija & toimittaja

”Kun käsittelee lähteitä näin avoimesti, on mahdollista, että mukaan eksyy joskus vääriäkin tietoja, ja silloin toivottavasti katsojat kommentoivat niihin. Mulle on tärkeää myös tietää, jos joku tieto on väärin, koska silloin mä voin korjata sen.”
Mikko Toiviainen
somevaikuttaja, Kalenterikarju

Pieni faktantarkistusopas

Kun tuotat sisältöä omiin kanaviin

Kun tuotat sisältöä omiin kanaviiis:

1. Erota selkeästi, mikä on mielipiteesi ja mikä on faktaan perustuva väite.

2. Jos esität väitteen, tarkista, että se on totta.

3. Tarkista myös kaupallisen yhteistyökumppanisi esittämät väitteet toisesta lähteestä.

4. Käytä luotettavia lähteitä, joita ovat esimerkiksi kotimaiset tiedotusvälineet, virastot ja tutkimuslaitokset.

5. Käytä vain aitoa ja asiayhteyteen kuuluvaa kuvamateriaalia.

6. Kerro seuraajillesi mistä lähteestä väite on peräisin.

7. Jos julkaiset vahingossa virheellistä tietoa, oikaise virheesi ja tee seuraajillesi selväksi, mikä oli virheellinen tieto ja mikä oikea.

”Faktojen tarkistaminen… Siinä täytyy soveltaa etsivän taitoja, koska faktoja on maailmassa paljon. Yksittäisen asian oikeellisuuden tarkistaminen vaatii aika paljon työtä, mutta jos on sellainen tieto, joka on hyvin relevanttia jakaa, kyllä sen eteen kannattaa nähdä vaivaa.”
Spnja Hernesniemi
toiminnanjohtaja, Mediakasvatusseura

”Mä olen hyvin varovainen sen suhteen, mitä mä suustani somessa päästän, mitä mä kirjoitan, mistä mä puhun videoilla. Kyllä mä lähden ensin ihan vain googlettelemaan mahdollisimman paljon lähteitä. Jos osaa Googlea yhtään käyttää, niin lähteitä löytyy yllättävän helposti. Niistä löytyy kaikennäköistä informaatiota, sitten pitää vain osata yhdistellä niitä palasia ja tulkita kenen suulla mikäkin informaatio tulee ja miten tää liittyy tähän kontekstiin. Ei se mitään helppoa ole.”
Konsta Linkola
valokuvaaja & somevaikuttaja

Kun jaat muiden tuottamaa sisältöä

1. Mieti kolme sekuntia ennen kuin jaat mitään.

2. Älä jaa linkkiä pelkän otsikon perusteella, vaan katso aina koko sisältö.

3. Tunnista, mikä on fakta ja mikä mielipide. Väitetäänkö jutussa jotain? Kuka väitti ja mitä? Väitteitä eivät ole esimerkiksi mielipiteet, arvaukset, toiveet tai kehotukset.

4. Tarkista väite luotettavasta lähteestä, joita ovat esimerkiksi kotimaiset tiedotusvälineet, virastot ja tutkimuslaitokset. Voit esimerkiksi googlata jutussa esitetyn väitteen ja tarkistaa, löytyykö se jostain muualta verkosta.

5. Arvioi kriittisesti, ovatko jutun kuvat oikeassa asiayhteydessä ja onko kuvia muokattu totuutta muunnellen.

6. Älä jaa juttua, joka sisältää virheellistä tietoa. Älä edes silloin, kun haluat osoittaa tunnistavasi valeuutisen tai olevasi pöyristynyt virheellisestä väitteestä. Virheellisen tiedon jakaminen palvelee aina disinformaation levittäjää, vaikka tarkoitusperäsi olisi toinen.

”Jos asiakas toimittaa mulle lähdemateriaalia ja jos se on vaikka joku tutkimus, mä kyselen tarkemmin, mikä tämä tutkimus on, kuka sen on tehnyt, oletteko te rahoittaneet sitä, voinko saada tarkempaa tietoa. Jos kyse on sellaisesta yhteistyöstä, jota mä en pysty allekirjoittamaan ja jossa on jotain epäselvyyttä, mä en vain tee sitä. Yksi esimerkki on parin vuoden takaa lasten flunssan hoitoon kehitetty luontaistuote. Mulla on siitä artikkelikin valmiina. Sain tutustua tutkimustuloksiin ja julkaisin artikkelin. Mutta mä olen laittanut sen nyt piiloon, koska tutkimuslähdettä ei ole vieläkään julkisena verkossa. Mä julkaisen artikkelin uudelleen vasta, kun saan sen lähteen sinne linkattua.”
Noora Shingler
somevaikuttaja, Kemikaalicocktail

Ohjeet kaupallisten yhteistöiden merkitsemiseen

Piilomainonta on Suomessa kiellettyä kuluttajansuojalain nojalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen mediankäyttäjän pitäisi pystyä vaivatta erottamaan mainokset muusta mediasisällöstä ja tunnistamaan, milloin häneen pyritään vaikuttamaan kaupallisesti.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeet:  Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laatinut ohjeet, kuinka kaupalliset yhteistyöt tulee merkitä vaikuttajamarkkinoinnissa.

Pääsääntö on, että heti julkaisun alussa on selkeästi kerrottava, että kyseessä on mainos sekä mainitaan mainostavan yrityksen nimi tai mainostettava tuotemerkki. Tämä koskee sekä sellaisia yhteistöitä, joissa raha vaihtaa omistajaa, että ilmaiseksi saatuja tuotteita tai palveluita.

Kuluttaja-asiamies suosittelee, että merkitsemisessä käytetään ilmaisua ”mainos”. Vaihtoehtoisena merkitsemistapana voi käyttää myös ilmaisua ”kaupallinen yhteistyö”.

”Kun tekee kaupallisia sisältöjä, se pitää tuoda tosi selkeästi esiin. Lisäksi kannattaa muistaa, että jos joku tarjoaa sulle valmiiksi pureksittua sisältöä, tutkimustietoa tai jotain muuta infoa jaettavaksi, mieti aina, miksi se haluaa tehdä niin. Minkä vuoksi tämä tyyppi tai tämä firma haluaa saada tämän infon leviämään. Selvitä, kuka tutkimuksen on tehnyt ja mistä se on peräisin. Pyydä saada lähteitä ja laita lähteet näkyviin.”
Noora Shingler
somevaikuttaja, Kemikaalicocktail

Eettinen koodisto PING Ethics: Kaupallisten yhteistöiden oikeat merkintätavat voi tarkistaa myös PING Ethics -koodistosta, johon on koottu konkreettiset esimerkit eri somekanavien käytännöistä.

PING Ethics on sisällöntuottajien ja yritysten yhteinen eettinen koodisto, joka edistää vaikuttajamarkkinoinnin reiluutta ja läpinäkyvyyttä. Siihen on koottu toimialaa ohjaavat lait, säännökset ja ohjeet sekä alalle vakiintuneet käytännöt.

PING Helsingin ylläpitämä koodisto on laadittu yhdessä sosiaalisen median sisällöntuottajien ja sisältömarkkinoinnin parissa toimivien yritysten ja organisaatioiden kanssa. Allekirjoittamalla PING Ethics -koodiston vaikuttaja tai yritys voi osoittaa yleisölleen, asiakkailleen sekä yhteistyökumppaneilleen olevansa sitoutunut tekemään vastuullista ja avointa vaikuttajamarkkinointia.

”Haluan omalta osaltani tarjota seuraajilleni mahdollisimman totuudenmukaista tietoa. Koen jopa, että minulla on se vastuu.”
Maiju Voutilainen
somevaikuttaja

Jokainen vaikuttaja on itse vastuussa siitä, mitä tietoa omissa kanavissaan jakaa. Vastuullinen vaikuttaja pyrkii tuottamaan, julkaisemaan ja levittämään vain luotettavaa tietoa sekä ehkäisemään virheellisen tiedon leviämistä.

1. Erottele selkeästi, mikä on oma mielipiteesi ja mikä on totta eli faktaa.
Fakta on tosiasia, joka on todistettu ja josta vallitsee jonkinasteinen yksimielisyys, tai todellisuudessa tapahtunut asia. Totuus perustuu todennettaviin faktoihin. Mielipiteitä voi olla makuasioista, arvoista tai vaikkapa poliittisista näkemyksistä.

2. Valitse aiheesi ja yhteistyökumppanisi huolella.
Tee yhteistyötä vain sellaisten yritysten kanssa, jotka toimivat vastuullisesti ja jakavat saman arvomaailman kanssasi.

3. Merkitse kaupalliset yhteistyöt selkeästi.
Seuraajillasi on oikeus tietää, mitkä sisällöistäsi on toteutettu yhteistyössä kaupallisen toimijan kanssa. Kaupallisten yhteistöiden merkitseminen Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeiden mukaan on eduksi niin sinulle, seuraajillesi ja yhteistyökumppanillesi kuin koko vaikuttajamarkkinoinnin toimialalle.

Image of Karita Tykkä

”Omia arvoja pitää miettiä. Välillä on tullut sellaisia yhteistyöehdotuksia, että vaikka rahallisesti olisi ollut kannattavaa hyväksyä tarjous, on ollut pakko sanoa ei kiitos, koska yritys sen tuotteen takana ei ole ollut mun arvojen mukainen. Se on välillä aika vaikeaa.”
Karita Tykkä
hyvinvointiyrittäjä & somevaikuttaja

Image of Sara Tickle

”Vinkkini somevaikuttajalle, joka haluaa toimia vastuullisesti: Listaa omat arvosi ja ala peilata omaa tekemistä niiden kautta.”
Sara Vanninen
somevaikuttaja, Sara Tickle

4. Käytä luotettavia lähteitä.
Suomalaisen perinteisen uutismedian ja suomalaisten viranomaisten julkaisema tieto on yleensä luotettavaa. Yritykset, etujärjestöt sekä erilaiset poliittiset ja aatteelliset toimijat taas ovat puolueellisia lähteitä. Jos et ole varma lähteesi riippumattomuudesta ja luotettavuudesta, yritä löytää sama tieto toisesta tai vaikka vielä kolmannestakin lähteestä.

5. Tarkista faktat.
Jos esität asioita totena, varmista, että ne todella ovat totta. Googlaa sama tieto myös muista lähteistä ja arvioi, ovatko ne luotettavia. Tarkista faktat aina myös kaupallisen yhteistyökumppanin toimittamasta materiaalista.

6. Mieti kolme sekuntia ennen kuin jaat mitään.
Kun somessa tulee vastaan uutinen tai muu sisältö, joka yllättää, hätkähdyttää, pöyristyttää, vihastuttaa tai herättää muita tunteita, ja joka tekisi heti mieli jakaa omille seuraajille, pysähdy hetkeksi miettimään. Mitä jutussa väitetään? Kuka väittää? Voiko väite pitää paikkansa? Kuka jutun on julkaissut? Missä se on julkaistu? Miksi se on julkaistu? Mitä sillä halutaan saada aikaan? Jos et ole varma onko juttu totta, älä jaa sitä.

”Toivoisin, että entistä useammat somevaikuttajat Suomessa uskaltaisivat tehdä pelkäämättä erilaisia yhteiskunnallisia, vaikuttavia sisältöjä, ja että heidän ei tarvitsisi pelätä sitä, että miten tässä tilanteessa pitää toimia, mistä saan oikean tiedon. On hienoa, että Mediapooli on lähtenyt tekemään tätä ja on hienoa olla tässä messissä ja kertomassa muille somevaikuttajille tästä.”
Mikko Toiviainen
somevaikuttaja, Kalenterikarju

”Somevaikuttajat jättävät käsittelemättä paljon tärkeitä aiheita, koska pelkäävät niiden aiheuttamia reaktioita. Sekin on yhteiskunnalle ongelma, että joistakin tärkeistä asioista ei reaktioiden pelossa puhuta, eikä anneta luotettavaa tietoa eikä käydä keskustelua, mikä taas olisi tosi tarpeellista. Silloin kun sitä asiallista keskustelua ei käydä, se antaa tilaa virheelliselle informaatiolle.”
Tero Koskinen
valmiuspäällikkö, Mediapooli

7. Tutustu koko sisältöön ennen kuin jaat sen.
Älä koskaan tykkää, kommentoi tai jaa sisältöjä somessa pelkän otsikon perusteella.

8. Arvioi ovatko kuvat aitoja tai onko niitä käsitelty totuutta muunnellen.

9. Korjaa virheesi.
Jos huomaat julkaisseesi virheellistä tietoa tai jakaneesi sisältöä, joka ei ole totta, myönnä ja oikaise tekemäsi virhe. Kerro, mikä jakamassasi sisällössä ei ole ollut totta, miksi virheellinen tieto on julkaistu ja ennen kaikkea kerro, mikä on oikea tieto asiasta. Jos et tiedä, mikä on totuus, voit kertoa senkin.

10. Raportoi tai ilmianna virheellinen tieto.
Jos törmäät somessa juttuihin, jotka sisältävät virheellistä tietoa, puutu asiaan. Jos julkaisija on perinteisen median edustaja, raportoi virheestä julkaisun päätoimittajalle. Jos kyseessä on valeuutissivusto, klikkienkalastelusivusto tai muu epäilyttävä taho, ilmianna julkaisu somekanavan ylläpidolle.

”Älä pelkää vaikuttamista. Monet influensserit kyllä osaa sen feel good -kaman ja kaupallisen sisällön tuottamisen, mutta älä myöskään pelkää käyttää ääntäsi sellaisten asioiden esille tuomiseen, jotka sä koet oikeesti merkityksellisiksi. Ja sitten kun sä otat kantaa, perustele asiat kunnolla. Ja jotta sä voit perustella asiat ja omat kantasi, sun pitää vähän opiskella sitä aihetta. Etsiä luotettavaa tietoa luotettavista lähteistä ja käyttää siihen aikaa. Todennäköisesti sun seuraajatkin fiilistelee sitä.”
Konsta Linkola
valokuvaaja & somevaikuttaja

”Peräänkuulutan rohkeutta. Maailmaan mahtuu monenlaisia eri ääniä ja maailmaan mahtuu monenlaisia erilaisia mielipiteitä. On tärkeää, että keskustelua syntyy, ja on tärkeää, että toiminta on vastuullista ja faktat on esitetty faktoina ja mielipiteet mielipiteinä. Toivon, että muutkin alkavat tehdä enemmän vastuullisia sisältöjä.”
Mikko Toiviainen
somevaikuttaja, Kalenterikarju

Image of Emmi Nuorgam
EMMI
NUORGAM
Image of Mikko Toiviainen
MIKKO
TOIVIAINEN
Image of Karita Tykkä
KARITA
TYKKÄ
Image of Sara Tickle
SARA
TICKLE
Image of Konsta Linkola
KONSTA
LINKOLA
Image of Maiju Voutilainen
MAIJU
VOUTI­LAINEN
Image of Maria Veitola
MARIA
VEITOLA
Image of Noora Shingler
NOORA
SHINGLER
Image of Arna Grym
ARNA
GRYM